Elokuvan kesto: 97 min.
Ikäraja: 7
Kieli: suomi
Tekstitys: englanti
Ohjaus: Leena Kilpeläinen
Käsikirjoitus: Leena Kilpeläinen
Kuvaus: Leena Kilpeläinen
Säveltäjä: Sanna Salmenkallio
Leikkaus: Riitta Poikselkä
Äänisuunnittelu: Pietari Koskinen
Ääninäyttelijät:
Päivi Järvinen – Maija Isola
Margit Westerlund – Armi Ratia
Tuottaja: Merja Ritola, Greenlit Productions Oy
Yhteistuottaja: Elina Kewitz, New Docs (Saksa)

Kotisivut:
https://www.facebook.com/maijaisolaelokuva/

***

Running time: 97 min.
Age limit: 7
Language: Finnish
Subtitles: English
Director: Leena Kilpeläinen
Script: Leena Kilpeläinen 
Cinematography: Leena Kilpeläinen  
Sound: Pietari Koskinen   
Editing: Riitta Poikselkä   
Music: Sanna Salmenkallio
Cast: Maija Isola, Kristina Isola, Emma Isola                         
Voice actors: Päivi Järvinen as Maija Isola and Margit Westerlund as Armi Ratia
Producer: Merja Ritola
Co-producer: Elina Kewitz

Web page:
https://www.facebook.com/maijaisolaelokuva/

Taiteilija Maija Isola syntyi 1927 Riihimäellä, Arolammin kylässä. Hänen elämänsä tuli päätökseen myös Riihimäellä, Kaunismäessä vuonna 2001. Hänen tuotteliain aikansa kangasmallien suunnittelijana Marimekolle sijoittuu vuosille 1949-1987. Kuvataiteilijana hän sitä vastoin aloitti jo 1946 ja jatkoi elämänsä loppuun asti maalausten ja piirrosten tekemistä.

Isola matkusteli paljon ja ehti elää elämänsä aikana useissa eri kaupungeissa ja maissa.

Dokumenttielokuvassa Maija Isola liikutaan paikasta toiseen hänen mukanansa. Paikan vaihdokset muodostavat elokuvan pääasiallisen rakenteen. Elokuva tutkii mm. mikä oli Maija Isolan kankaiden menestyksen salaisuus. Maija Isolan taiteen lähtökohta, sekä maalaus- että tekstiilitaiteessa, oli usein luonto sekä kansantaide ja -kulttuuri.

50-luvun rauhanaika ja 60-luvun suuri muuttoaalto maalta kaupunkiin ovat osaltaan vaikuttamassa Isolan menestykseen; asuinpaikan vaihdos aiheutti elinympäristön muuttumisen luonnonläheisestä urbaaniksi. Luontoaiheiset kankaat pehmensivät tätä muutosta. Kankaiden voimakkaat kuviot ja värit toimivat vastakohtana sota-ajan harmaudelle ja elvyttivät näin suomalaista mielenmaisemaa. 60-luvun pop-taiteen vaikutus kasvatti mallien kokoa arkkitehtonisiin mittoihin. Maija Isolan kankaat ja Marimekko tekivät maihinnousun USA:n jo 1959; Jacqueline Kennedy pukeutui marimekkoihin presidenttikampanjan aikana. Tämän jälkeen Maijan kankaat ovat levinneet jo 48 maahan Marimekko-liikkeiden verkoston kautta.

Elokuva etsii vastauksia kysymyksiin, kuka oli taiteilija Maija Isola? Mistä hän ammensi inspiraationsa pitkällä, vuosikymmeniä kestäneellä urallaan? Mitkä arvot olivat tämän maailmanmatkaajan elämän keskiössä? Mikä on hänen jättämänsä perintö meille?

Kertojana toimivat Maija Isolan (päiväkirjat, kirjeet, kortit, äänikirjeet, radiohaastattelu 1992) lisäksi tytär Kristina Isola. Maija Isolan tarina vie meidät lähelle hänen elämäänsä. Armi Ratian kirjeet liikkuvat mukana tässä ajassa. Kristina Isola kertoo elokuvan kehystarinan. Maijan ja Armin äänet luodaan kahden näyttelijän avulla.

Elokuva käsittelee taiteilijuutta, taiteilijan henkisen vapauden tarvetta. Tarvetta saada olla yksin, joka on edellytys taiteelliselle luovalle toiminnalle. Näiden asioiden parissa myös Maija Isola joutui elämänsä aikana kamppailemaan.

”Ohjelma käsitteli hiljaisuutta. Tunsin suurta helpotusta ja välillä ihan itketti, kun siinä puhuivat ihmiset halusta ja tarpeesta olla yksin ja hiljaa. Ja antoivat arvoa sille. Minulle se merkitsee myös vapautta. On niin paljon ajattelua, että ihminen joka viihtyy yksin, on jotenkin pimahtanut, omituinen, onneton ja jopa psyykkisesti sairas.” - Maija Isola 24.2.1976

***

Artist Maija Isola was born in 1927 in the village of Arolampi in Riihimäki, Finland. And it was also in Riihimäki, that she left this world in 2001. Her productive period as a fabric designer for Marimekko was between 1949 – 1987. But she began her career as a painter already in 1946 and continued painting and drawing until her death. Maija was an avid traveller and she lived in various cities and countries throughout her life. The documentary film ”Maija Isola Master of Colour and Form” moves from place to place in the footsteps of Maija. The change of location forms the principal structure of the film.

The film explores, among other things, what was the secret behind the success of Maija Isola’s fabrics. Maija Isola’s art, both her paintings and her fabrics, often stemmed from nature in all its forms. She felt like she was part of nature and for her, nature was the divine creator of all that exists. The post-war years in the 1950s and the great population shift from rural areas to the cities in the 60s also played a part in her success; the move to the city transformed the traditional Finnish living environment from one closely connected to nature to a more urban one. The nature-themed fabrics could soften this change. On the other hand, the vivid colours and forms of Maija’s fabrics stood in stark contrast to the post-war deprivation and worked to revive the Finnish psyche.
The film also seeks to answer the question: Who was artist Maija Isola? Where did she find her inspiration during her decades-long career? What were the central values in the life of this citizen of the world? What legacy did she leave for us? In addition to Maija Isola (diary, letters, voice recordings, postcards), the film is narrated by Maija’s daughter Kristina Isola. Maija’s texts and the letters of Armi Ratia´s are read by two actors while Kristina Isola tells the frame narrative. The film explores artist hood and the artist’s need for mental freedom and solitarity that are pre-requisites for creative work. These are issues Maija Isola struggled with during her life. Themes of the film include being an artist, freedom, need for solitarity, and Maija’s relationship with her daughter as well as with men.

 ”The program was about silence. I felt a great sense of relief and at times I almost cried as they talked about the man’s desire and need to be alone. There are so many beliefs that a person who likes to be alone is somehow disturbed, abnormal, unhappy and even mentally ill.”
Maija Isola, 24.2. 1976