Dokumenttikillan ProDok-kampanjan tavoite on nostaa kotimaisen dokumenttielokuvan tekemiseen kohdennettavan julkisen rahoituksen tasoa kolmanneksella nykyisestä.

Tilanteessa, jossa dokumenttielokuvien tekemisen resurssit ovat olleet laskusuhdanteessa, kampanja haluaa herättää keskustelua kotimaisen dokumenttielokuvan laadun säilyttämisestä.

Vain riittävällä rahoituksella mahdollistetaan dokumenttielokuvien korkea laatu. Kampanja pyrkii myös kiinnittämään huomiota tekijöiden viime vuosina edelleen kiristyneiden työskentelyolosuhteiden kohentamiseen. Työhönsä intohimoisesti sitoutuvien tekijöiden tulisi pystyä elämään työllään.

Kampanja

Katso puheenvuoroja jäsenistöltämme kampanjan aiheesta YouTube-kanavamme ProDok-videoilla.

Kampanja käynnistyy paneelilla ”Ilman dokumenttielokuvaa kaikki olisi fiktiota”, joka järjestetään Tampereen elokuvajuhlilla 7.3.2019. Paneelissa kysytään: ”Voiko elää ilman dokumenttielokuvaa?” ”Voiko elää dokumenttielokuvia tekemällä?” Dokumenttielokuvan rahoituksesta vastaavat tahot keskustelevat paneelissa elokuvantekijöiden kanssa nykyisestä tilanteesta ja mahdollisuuksista parantaa sitä. Katso lisätiedot paneelista uutisartikkelista.

Seuraamalla Dokumenttikillan Facebook-sivua pysyt ajan tasalla kampanjan toimenpiteistä.

Taustaa

Me Dokumenttikillassa näemme, että dokumenttielokuva on itsenäinen taidemuoto, jolla on erityinen kulttuurinen merkitys ja joka on erityisen rikas arjen historiankirjoituksen tapa. Samalla me olemme huolissamme suomalaisen dokumenttielokuvan laadun säilyttämisestä jatkossa.

Suomalainen dokumenttielokuvan osaaminen ja taiteellinen laatu on ollut poikkeuksellisen korkeaa tasoa ja laajasti kansainvälisesti tunnustettua jo 90-luvulta alkaen. Suomalaisia dokumenttielokuvia esitetään ja palkitaan edelleen jatkuvasti ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla, niitä myydään ulkomaisille kanaville esitettäväksi ja ne löytävät kotimaassa laajan yleisön televisiossa. Samaan aikaan dokumenttielokuvien tekemisen olosuhteet ovat kuitenkin vähitellen kiristyneet ja uhkaavat näivettää tämän ainutlaatuisen ilmiön.

Muissa Pohjoismaissa pitkien dokumenttielokuvien keskibudjetit ovat 20-100% Suomea suurempia.

Taloudesta ja laadusta

Vain kunnollinen rahoitus takaa dokumenttielokuvien laadun. Se mahdollistaa riittävästi ennakkovalmisteluaikaa ja riittävästi kuvauspäiviä, mahdollisuuden laadukkaan kaluston käyttöön ja kaikille työntekijöille työehtosopimuksen edellyttämät työehdot. Näistä kaikista joudutaan dokumenttielokuvatuotannoissa nykyisessä tilanteessa tinkimään, kun dokumenttielokuvien keskibudjetit ovat vajonneet ja elokuvia joudutaan pitkälti kuvaamaan ennakkovalmistelutuilla.

On tyypillistä, että käsikirjoittajat, ohjaajat ja tuottajat tekevät elokuvien valmisteluvaiheessa useitakin vuosia työtä hyvin pienillä palkkioilla. Joskus koko pitkä ennakkovalmisteluaika on toteutettava vain yhden (1700 €) tai kahden kuukauden (3400 €) käsikirjoitusapurahalla.

Tyypillinen pitkän dokumenttielokuvan ennakkovalmistelu ja tuotanto kestää yhteensä noin kolme vuotta. Hyvänä pidettävä ohjaajan palkkio yhdestä elokuvasta on 30.000 euroa. Jaettuna kolmelle vuodelle se tarkoittaa 833 euron bruttokuukausipalkkaa työstä, joka on välillä kokopäiväistä, välillä osa-aikaista. Liian moni dokumenttielokuvan tekijä joutuu hukkaamaan osaamisresurssejaan tekemällä ohessa muuta kuin koulutustaan vastaavaa työtä.

Dokumenttielokuvaa tekevät tuotantoyhtiöt ovat poikkeuksetta pieniä. Niiden kannalta nykyinen käytäntö, jossa niukasti rahoitettava elokuvien ennakkovalmisteluvaihe on pidentynyt entisestään, luo vaikeasti ylläpidettävän yhtälön. Kuitenkin vain terve yritystoiminta mahdollistaa alan jatkuvuuden. Usea aiemmin dokumenttielokuvia tuottanut yhtiö on siirtynyt tekemään fiktioelokuvia, koska siellä on edes jonkinlainen mahdollisuus taloudelliseen kannattavuuteen. Valtion laatutuen lopettaminen muutama vuosi sitten on vaikeuttanut alalla toimivien laadukkaimpienkin dokumenttituotantoyhtiöiden jatkuvuutta.

Viime aikoina vakiintunut käytäntö, jossa rahoittajat myöntävät elokuvalle useita pieniä ennakkovalmistelutukia, mutta eivät tee päätöstä elokuvan tuotantoon menosta riittävän aikaisessa vaiheessa, vaikuttaa siihen, millaisia elokuvia voidaan tehdä. Se vaikuttaa valittuihin elokuvien aiheisiin ja elokuvien estetiikkaan. Pätkittäinen rahoitus johtaa siihen, että on lähes mahdotonta tehdä klassista pitkäkestoista päähenkilöiden tai aiheen seurantaa edellyttävää dokumenttielokuvaa ja tekijät hakeutuvat sen sijaan historiallisten tai esseististen aiheiden pariin. Silloin nykypäivän suomalainen arki ja arjen historiankirjoitus jää tekemättä. Juuri sen tallentamisessa dokumenttielokuva on taidemuotona ainutlaatuinen.

Mittavamman budjetin hankkiminen edellyttää kansainvälisen rahoituksen hankintaa, ja sitä monet tekevätkin aktiivisesti. Kaikki tärkeät aiheet eivät kuitenkaan omaa kansainvälistä levityspotentiaalia. Rahoituksen haku ulkomailta demojen kuvaamisineen pidentää kehittelyvaiheen kestoa ja saattaa hankaloittaa tekijöiden ja elokuvan päähenkilöiden luottamussuhteen ylläpitoa.

Yhteenveto

Dokumenttielokuva on arvokas taidemuoto ja osa kansan kollektiivista muistia, joka säilyy vain, jos intohimoiset tekijät saavat kohtuullisen korvauksen työstään, jos alalla voidaan noudattaa lain edellyttämiä työolosuhteita ja jos elokuvia tuottavat yritykset voivat toimia terveellä taloudellisella pohjalla.

Siis, miksi suomalaisen dokumenttielokuvan rahoitusta on nostettava juuri kolmanneksella? Se on mielestämme realistinen tavoite, reilu miljoona euroa lisää. Se ei vielä tavoita pohjoismaista tasoa, mutta se takaa tekijöille kohtuullisemmat olosuhteet taiteellisen työn toteuttamiseen. Se mahdollistaa elokuvien laadun säilymisen ja varmistaa niiden kiinnostavuuden vientituotteina jatkossakin.