Dokumenttikillan ProDok-kampanjan tavoite on kasvattaa kotimaisen dokumenttielokuvan vuosittaista kokonaisrahoituksen tasoa kolmanneksella nykyisestä sekä nostaa alan profiilia.

Vuosien saatossa tilanne on muotoutunut paradoksaaliseksi – suomalainen dokumenttielokuva on korkealaatuista, katsottua ja arvostettua, mutta samaan aikaan ala uhkaa näivettyä resurssien puutteessa.

Riittävällä rahoituksella voidaan mahdollistaa dokumenttielokuvien korkea laatu jatkossakin.

Kampanja

ProDok-kampanja käynnistyi maaliskuussa 2019 ja se koostuu toimintaympäristön kokonaishahmotuksesta tilastoineen, vaikuttajatapaamisista ja keskustelutilaisuuksista.

Katso puheenvuoroja jäsenistöltämme kampanjan aiheesta YouTube-kanavamme ProDok-videoilla.

Miksi dokumenttielokuva on tärkeää?

  • Luova dokumenttielokuva on arvokas itsenäinen taidemuoto ja keskeinen osa sivistysyhteiskuntaa.
  • Elokuva on vahva väline ja taitavasti rakennettu, todellisuudesta kertova elokuva voi vaikuttaa voimakkaasti katsojaan.
  • Dokumenttielokuva on keskeinen itsereflektion ja empatian kehittymisen väline.
  • Dokumenttielokuvalla voidaan vaikuttaa positiivisesti yhteiskuntaan ja avata yhteiskunnan ilmiöitä.
  • Dokumenttielokuva on kansallinen muistimme ja erityisen rikas arjen historiankirjoituksen tapa.

Suomalainen dokumenttielokuvan osaaminen ja taiteellinen laatu on ollut poikkeuksellisen korkeaa tasoa ja laajasti kansainvälisesti tunnustettua jo 90-luvulta alkaen. Suomalaisia dokumenttielokuvia esitetään ja palkitaan edelleen jatkuvasti ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla, niitä myydään ulkomaisille kanaville esitettäväksi ja ne löytävät kotimaassa laajan yleisön mm. televisiossa.

Tämän hetken haasteet

  • Viimeisten 10 vuoden aikana rahoituksen kokonaismäärä ei ole kasvanut mutta tekijöiden ja elokuvien määrä on.
  • Yleinen kustannustaso on samalla kasvanut.
  • Kansainvälisen rahoituksen hankinta on pitkittänyt prosessia ja lisännyt kustannuksia.
  • Vertailussa muihin Pohjoismaihin, pitkien dokumenttielokuvien keskibudjetit jäävät Suomessa selvästi jälkeen pohjoismaisista kollegoista.
  • Dokumenttielokuvalle osoitetut resurssit eivät riitä ammattimaiseen toimintaan.
  • Tekijöiden matala palkkataso, jolla on vaikea tulla toimeen, on keskeinen epäkohta.
  • Osa tekijöistä on siirtynyt tekemään fiktioelokuvia tai lopettanut kokonaan.

Yhteenveto

Tavoitteena on dokumenttielokuvien keskibudjetin kasvattaminen, ei elokuvien määrän lisääminen. Näin voidaan taata ammattimainen tekijyys ja tervehdyttää yritystoiminnan pohja.

Pienillä satsauksilla voidaan saada paljon aikaan – mahdollistetaan laadukas tuotanto, jolla taataan suomalaisen dokumenttielokuvan kansainvälinen menestys myös jatkossa.