Doggariklubit
TULEVAT
DOGGARIKLUBI 16.10.
Tennispalatsi, sali 12
Arto Halonen: MAGNEETTIMIES
79 min, 2009
Syksyn kolmas doggariklubi pidetään Magneettimiehen teatterilevityksen ensi-illan yhteydessä. Esityksen jälkeen siirrytään keskustelemaan elokuvan teemoista Ravintola Lasipalatsin Helsinki-kabinettiin. Puhujina ohjaaja Arto Halonen, kansanedustaja, psykologi, muusikko Pertti "Veltto" Virtanen sekä performanssitaiteilija, valokuvataiteilija, ympäristötaiteilija Heikki Mäntymaa. Tarjolla suolapalaa, juomat omaan laskuun. Keskustelutilaisuus on avoin kaikille, mutta osallistujamäärä rajoitettu, siksi ennakkoilmoittautumiset osoitteeseen info@dokumenttikilta.fi
”Magneettimies-elokuva kertoo ihmisistä, joiden elämään Pekka Streng on vaikuttanut syvästi ja jotka ovat myös Strengin myytin kantajia. Myös elokuvantekijä Arto Halonen on yksi Strengin musiikista vaikuttunut ja siten tarina on myös hänelle henkilökohtainen. Suurelle yleisölle Streng on jäänyt tuntemattomaksi, hän on kuin näkymätön profeetta, magneettimies. Kaikki ihmiset jättävät maailmaan jäljen, usein merkityksellisemmän kuin uskommekaan. Joidenkin ”jälki” ulottuu pitkälle ja syvälle, jopa asioita muuttaen ja kehittäen. Elokuva on kertomus Pekka Strengin
poikkeuksellisesta vaikutuksesta, mutta samalla myös meistä kaikista ja meidän jättämistämme jäljistä”.
Ks-lisää: http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/tuotannossa/tuotannossa/magneettimies)
Markku Halme kertoo Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin
musiikkielokuvatarjonnasta:
http://www.suezine.fi/uutiset/rakkautta--anarkiaa--festivaalin-musiikkitarjonta,90
Musiikkipuolen kirkkain helmi on Pyhän kirjan varjo -dokkarillaan kansainvälistäkin mainetta saaneen Arto Halosen Magneettimies, jonka luokitustermi "dokumentti Pekka Strengin elämästä" on aika lailla vähättelevä. Kyseessä on pikemminkin dokumentti kenen tahansa elämästä ja sen mahdollisesta tarkoituksesta. Pekka "Sisältäni portin löysin" Strengin 26 vuotta kestänyt, leukemian katkaisema
elämä toimii vain heijastuspintana. Pääosassa ei ole niinkään Strengin musiikki kuin hänen ajatuksensa, joita biisitekstien ohella valaisevat hänen läheistensä muistikuvat sekä miehen omat päiväkirjamerkinnät. Elinaikanaan Streng antoi vain yhden haastattelun, mistä johtuen miehen syvin olemus jättää hedelmällistä tilaa villeille arvailuille ja päätelmille.
Arto Halonen on fanittanut Strengiä jo neljätoistavuotiaasta saakka, mutta tämän seikan kaivaman sudenkuopan hän osaa väistää. Halonen itse on äänessä ainoastaan dokkarin alussa ja lopussa, välissä annetaan puhevalta perheenjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Halosen innostus ja kunnioitus näkyy ennen kaikkea lopputuloksen rakastavassa syvällisyydessä.
Markku Halme/Sue
Elokuvasta lisää myös R&A:n festivaaliraportista:
http://www.filmgoer.fi/new/blogi/ra-festariraportti-osa-i
DOGGARIKLUBI 25.9.
KULTUUR RADIATSIOON!
Andorran kulttuurikompleksi, Kinosali
Jaak Kilmi: DISKO JA YDINSOTA
77 min, 2008
J.M.K.E. virolaista punkkia, Dubrovnik
Ensimmäinen Rakkautta& Anarkiaa-festivaalin kanssa järjestettävän doggariklubin elokuvaksi valikoitui Pärnun festivaalimatkalla 8.-12.7. Disko ja ydinsota, ( Disko ja tuumasõda). Elokuva on hulvaton kertomus siitä kuinka Suomen TV-lähetykset vaikuttivat kasvavaan vastarintaan neuvostojärjestelmää vastaan.
”Ohjaajat Jaak Kilm ja Kiur Aarma olivat 1980-luvun lapsia rautaesiripun takana Õismäellä. Suomen televisiosta katsottiin Dallasia ja Ritari Ässää. Sieltä opittiin diskon askeleet ja erotiikkaa. Kun ranskalaissarja Emmanuelle alkoi Suomen televisiossa, juhannusliikenne Virossa kääntyi maalta Tallinnaan. Ero Suomen television ja koulun ideologiaopetuksen välillä oli valtaisa”. (HS 7.4.09)
Dokumenttikilta järjestää yhdessä R&A:n ja DocPointin kanssa Suomi-Viro kulttuuritapahtuman Kultuur Radiatsioon! Ohjelmassa on elokuvan lisäksi paneelikeskustelu, jossa paikalla ovat elokuvan ohjaajat, 80-luvulla Talinn Filmissä työskennellyt leikkaaja Tiina Lokk, Hannu Vilpponen YLEstä ja J.M.K.E.n, Viron tunnetuimman punkbändin, keulamies Villu Tamme. Keskustelun jälkeen bileet jatkuvat Dubrovnikin puolella, jossa soittaa J.M.K.E ja yllätys dj. virolaista punkkia.
DOGGARIKLUBI 11.9.
Tennispalatsi, sali 12
Jukka Kärkkäinen: KANSAKUNNAN OLOHUONE
75 min, 2009
Syksyn ensimmäisen doggariklubin avaa komeasti Jukka Kärkkäisen Kansakunnan olohuone Tennispalatsin ensi-illallaan. Klubilla ei tällä kertaa järjestetä keskustelutilaisuutta, mutta tervetuloa nauttimaan elokuvaelämyksestä!
http://www.mouka.fi/suomi/tuotannot/kansakunnan-olohuone.html
DOGGARIKLUBI 8.6.
Tennispalatsi, sali 12
Annika Grof: LIIKKUMAVARA
90 min, 2009
Tervetuloa Eurovaalien jälkeiselle Doggariklubille maanantaina 8.6. kello 18. Tennispalatsiin. Klubielokuvana on Annika Grofin Liikkumavara, joka näytetään 2K –kopiona. Elokuvan jälkeisessä keskustelussa paneudutaan digitaalisten elokuvakopioiden mahdollisuuksiin dokumenttielokuvien teatterilevityksessä. Keskusteluun osallistuvat ohjaaja Annika Grof, tuottaja Pertti Veijalainen ja kuvaaja Anssi Leino. Tuotantoyhtiö Talvesta paikalla ovat Tomi Nieminen ja Petri Siitonen. Keskustelun vetää Rostislav Aalto.
Liikkumavara on dokumentti Suomen eduskunnan toiminnasta. Keväällä 2008 hallitus teki yllättäen esityksen roimasta terveyskeskus- ja päivähoitomaksujen korotuksesta ja käynnisti siten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa pienimuotoisen sodan esityksen puolesta ja varsinkin sitä vastaan. Annika Grofin Liikkumavara vie katsojat suljettujen ovien taakse, ennennäkemättömän lähelle poliittisen päätöksenteon ydintä. Liikkumavara valottaa suomalaista vallankäyttöä seuraamalla yhden lain kulkua valiokuntakäsittelystä eduskunnan äänestykseen.
Elokuvasta voi lukea lisää tuotantoyhtiö Illumen nettisivuilta: http://www.illume.fi/
Lämpimästi tervetuloa!
DOGGARIKLUBI 26.5. TÄYNNÄ TARMOA
Doggariklubi lähtee kevään ja urheilun kunniaksi kapakkaan ja esittää
Oskari Pastilan elokuvan
TÄYNNÄ TARMOA
tiistaina 26. toukokuuta klo 18
Elmo Sports & Grill -baarissa Kampissa (Salomonkatu 17 ). Tarjolla on myös juomia ja naposteltavaa klubihintaan.
Tilaisuuteen on vapaa pääsy kaikille, tuo siis ystäväsi mukanasi!
Elokuvan jälkeen on luvassa keskustelua elokuvan teemoista,
paikalla ovat elokuvan ohjaaja Oskari Pastila sekä maajoukkuetasolla koripallojoukkueita valmentanut Eero Saarinen. Alla löytyy lisää tietoa elokuvasta.
Tervetuloa!
TÄYNNÄ TARMOA
Suomi
2008
kesto: 74 min
traileri
Täynnä Tarmoa ei kerro voittamisesta, reilusta pelistä,
joukkuehengestä, suomalaisesta sisusta tai mistään, mitä olemme
tottuneet urheilun yhteydessä näkemään. Oskari Pastilan dokumentaari
pääsee koripallojoukkue Porvoon Tarmon kulissien taakse, ja näky on
häkellyttävä.
Harrastusseuran johdolta tuntuu mopo karanneen käsistä: ulkomaalaisia
pelaajia houkutellaan koeajalle ja heille luvataan asunnot ja autot -
myöhemmin paljastuu että seuran budjetti on lähes nollilla.
Edustusjoukkue on aikuisten miesten temmellyskenttä, jossa puheet ovat
kyllä suuret, mutta jota kukaan ei osaa ammattimaisesti johtaa.
Manageri ja valmentaja uhoavat, realiteettien kadotessa aletaan tehdä
bisnestä. Ylpeys ja perinteinen seuratoiminta solmivat monesta
suomalaisesta urheiluseurasta tutun traagisen liiton. Pastila on
tavoittanut hienosti suomalaisen yhdistystoiminnan tragikoomisuuden,
kun isot miehet laittavat vapaa-ajallaan "hommat kuntoon".
-Marianne Mäkelä / DocPoint
DOGGARIKLUBI 9.3. WALTZ WITH BASHIR
Maaliskuun Doggariklubilla
Ari Folmanin elokuva Waltz with Bashir
maanantaina 9. maaliskuuta klo 18.00
Kinopalatsi 3, Helsinki
Elokuvan jälkeen on luvassa keskustelua elokuvan teemoista.
Puhujina maaliskuun klubilla ovat Ruma sota -kirjan toimittaneet tutkijat Sari Näre ja Jenni Kirves.
Tervetuloa!
DOGGARIKLUBIT 2008
Morgan Spurlock: Missä luuraa Osama Bin Laden? (2008, 90 min)
Maanantaina 15.12. klo 17.00, Kinopalatsi, Helsinki.
Intialaisia ohjaajavieraita
Keskiviikkona 8.10.2008 klo 13-18, Taideteollisen korkeakoulun Sampo-salissa (Hämeentie 135 C)
Intialaiset elokuvaohjaajat Anjali Monteiro ja K.P. Jayasankar vierailevat Suomessa lokakuun alussa Viscult-festivaalilla uusimman elokuvansa "Our Family" kanssa. Monteiro ja Jayasankar ovat intialaisia tutkijoita/professoreita kuin myös tunnustettuja elokuvantekijöitä. Heidän aikaisempia elokuviaan on palkittu ympäri maailman ja esitetty mm. Ylellä.
Elokuvat:
- Shewrite,55 min, dokumentaarinen elokuva
- Our Family, 56 min, dokumentaarinen elokuva
Ohjelmassa elokuvien katselua ja keskustelua. Vapaa pääsy.
Doggariklubi järjestetään yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osaston kanssa.
Lisätietoa
Brief Bio: Anjali Monteiro and K.P. Jayasankar are Professors at the Centre for Media and Cultural Studies, Tata Institute of Social Sciences, Mumbai. Monteiro has a Masters degree in Economics and a Ph.D. in Sociology. Jayasankar has an M.A. in German language and a Ph.D. in Humanities and Social Sciences. Both of them are involved in media production, teaching and research. A presiding thematic of much of their work has been a problematising of notions of self and the other, of normality and deviance, of the local and the global, through the exploration of diverse narratives and rituals. These range from the stories and paintings of indigenous peoples to the poetry of prison inmates. Jointly they have won twenty one national and international awards for their films. These include the Prix Futura Berlin 1995 Asia Prize for Identity- The Construction of Selfhood, a Special Mention of the Jury at MIFF `96 for Kahankar: Ahankar, the Certificate of Merit at MIFF `98 and Best Innovation, Astra Film Festival 1998, Sibiu, Romania for YCP 1997, the Second Prize for Saacha at the New Delhi Video Forum 2001 and the Best documentary award at the IV Three Continents International Festival of Documentaries 2005, Venezuela, for SheWrite. Their most recent awards are the Special Jury Award at the Signs 2007 Festival, held in Thiruvananthapuram, Certificate of Merit, Mumbai International Film Festival 2008, Indian Documentary Producers Association (IDPA) Gold for Best Sound Design, Gold for Best Script and Silver for Editing for the film Our Family. They have several papers in the area of media and cultural studies and have contributed to scholarly journals such as Cultural Studies.
They are both recipients of the Howard Thomas Memorial Fellowship in Media Studies, and have been attached to Goldsmith?s College, London and the University of Western Sydney. Monteiro has been awarded a Fulbright visiting lecturer fellowship for 2006-07 at the University of California, Berkeley. They also serve as visiting faculty to several leading media and design institutions across India, such as the National Institute of Design, Ahmedabad and University of Hyderabad and Indian Institute of Technology, Mumbai. They are both actively involved in ?Vikalp? and ?Films for Freedom?, which are collectives of documentary filmmakers campaigning for freedom of expression. They are also associated with various media and voluntary organisations.
SYNOPSES OF FILMS
Our Family DVCAM, 56 mins, Tamil with English subtitles, 2007 www.ourfamily2007.wordpress.com
What does it mean to cross that line which sharply divides us on the basis of gender? To free oneself of the socially constructed onus of being male? Is there life beyond a hetero-normative family? Set in Tamilnadu, India, Our Family brings together excerpts from Nirvanam, a one person performance, by Pritham K. Chakravarthy and a family of three generations of trans-gendered female subjects. Aasha, Seetha and Dhana, who are bound together by ties of adoption, belong to the community called Aravanis (aka Hijras, in some parts of India). Aasha Bharathi, the grandmother, is the president of the Tamilnadu Aravanigal Association, Chennai. Seetha, the daughter lives with her male partner Selvam, in Coimbatore. Dhana, Seetha?s adopted daughter also lives with her and shuttles between her adopted and her natal families. The film juxtaposes the "normality" of their existence with the dark and powerful narrative by Pritham- Nirvanam; Nirvanam (Liberation) refers to the act of liberating oneself from the male body and transforming oneself to a female. This narrative bears witness to the tumultuous journey towards a reinvented selfhood, a journey fraught with violence, exploitation, affection and courage. The pains, pleasures and dilemmas of becoming the "other" is the motif of the film. Weaving together performance, life histories and everyday life, it problematises the divides between "us" and "them".
Awards
- Special Mention of the Jury, Signs 2007
- Certificate of Merit and Special Mention of the Jury, MIFF 2008
- Indian Documentary Producers Association (IDPA) Gold for Best Sound Design
- IDPA Gold for Best Script
- IDPA Silver for Editing
- IDPA Certificate of Merit for the Best Documentary
SheWrite DVCAM, 55 mins, Tamil with English subtitles, 2005
Directed by Anjali Monteiro and K. P. Jayasankar
SheWrite weaves together the narratives and work of four Tamil women poets. Salma negotiates subversive expression within the tightly circumscribed space allotted to a woman in the small town of Thuvarankurichi. She is able to defy and transcend family proscriptions on writing to become a significant voice questioning patriarchal mores in a powerful yet gentle way. For Kuttirevathi, a Siddha doctor and researcher based in Chennai, solitude is a crucial creative space from where her work resonates, speaking not just for herself but also for other women who are struggling to find a voice. Her anthology entitled Breasts (2003) became a controversial work that elicited hate mail, obscene calls and threats. The fact that a number of women poets are resisting patriarchy and exploring themes such as desire and sexuality in their creative work been virulently opposed by some Tamil film lyricists, who have gone on record with threats of death and violence. In various ways, the dominant literary establishment has tried to threaten and rubbish the poets and their work. This has been resisted by a group of poets and other artists who have formed a collective called Anangu (Woman), which is attempting to expand the subversive creative spaces available to women writers and poets, across Tamil Nadu. Malathy Maitri, who lives in Pondicherry, has been a Marxist activist. She is a founder member of Anangu. Her poems attempt to explore and express feminine power and spaces. Sukirtharani, a school teacher in Lalapet, writes of desire and longing, celebrating the body in a way that affirms feminine empowerment and a rejection of male-centred discourse. The film traverses these diverse modes of resistance, through images and sounds that evoke the universal experiences of pain, anger, desire and transcendence.
Awards
- Best documentary Prize, IV Festival Internacional del Documental Tres Continentes (IV Three Continents International Documentary Festival, Venezuela 2005
- Indian Documentary Producers Association Awards 2005: The First Technical Award for Sound Design and the Second Technical Award for Cinematography
John Webster: Katastrofin aineksia (2008, 85 min)Maanantai 15.9. klo 18.00
Paikka: Kinopalatsi, Helsinki.
Elokuvan jälkeen keskustellaan aiheesta "Mikä on paras tapa saada ympäristönsuojelun viesti perille ihmisille?". Panelisteina ohjaaja John Webster, tiedetoimittaja ja tieteiskirjailija Risto Isomäki, Voima-lehden toimitusjohtaja ja kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen sekä ympäristöaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja Helena Telkänranta.
Kiti Luostarinen: Palnan tyttäret (2007, 69 min)
Lauantai 30.8. klo 18.00
Paikka: Koko-teatteri (Unioninkatu 45, Helsinki. Sisäänkäynti Siltavuorenrannan puolelta, ks. kartta) HUOM PAIKKA!
Mika Kaurismäki: Sonic Mirror (2008, 82 min)
Maanantaina 9.6. klo 18.00, Kinopalatsi (sali 6), Helsinki.
Näytöksen jälkeen keskustelu, jossa mukana ohjaaja Mika Kaurismäki sekä elokuvassakin esiintyvät Espoo Big Bandin muusikot Jarmo Saari ja Valtteri Malmivirta. Keskustelun vetäjänä toimii dokumenttiohjaaja Rostislav Aalto, joka on ohjannut mm. Cleaning Women -yhtyeen Itä-Euroopan kiertueesta kertovan elokuvan Cleaning Up! (2001).
Lisätietoja elokuvasta:
Mika Kaurismäen uusi musiikkidokumentti Sonic Mirror on värikäs, rytmikäs, tanssiva ja laulava tutkimusmatka rytmin maailmaan ja musiikin ja viestinnän väliseen yhteyteen. Matkaoppaana toimii maailmankuulu rumpali Billy Cobham, jonka mukana päästään seuraamaan kolmea hyvin erilaista konserttia rumpukapulan mitan päästä. Suomessa kuvatussa big band -konsertissa Cobham antaa näytteen omasta räjähtävästä luomisvoimastaan. Löytääkseen omat musiikilliset juurensa hän matkustaa Brasiliaan, Malê Debalê -musiikkiyhteisön pariin, missä afrikkalaisia vaikutteita yhdistellään brasilialaisrytmeihin. Tutkimusmatka jatkuu Sveitsiin, missä Cobham osallistuu autististen potilaiden musiikkikokemusten tutkimiseen nigerialaisen Yoruba-perkussioryhmä Okutan kanssa. (teksti: Finnkino)
Ohjaus: Mika Kaurismäki
Käsikirjoitus: Mika Kaurismäki, Marco Forster, Uwe Dresch
Mukana: Billy Cobham, Malê Debalê (Brasilia), Okuta Percussion (Nigeria), Tunji Bier, Espoo Big Band, Swiss Mix (Sveitsi)
Jouko Aaltonen: Punk - Tauti joka ei tapa (2008, 96 min)
Maanantaina 14.4. klo 18.00, Kinopalatsi, Helsinki.
Elokuvan jälkeen keskustellaan aiheesta ”Nuoruus ja punk muuttuvassa maailmassa”. Keskustelemassa ohjaaja Jouko Aaltonen, muusikko Tumppi Varonen (Problems, Pelle Miljoona), muusikko Stefan Piesnack (Problems, Pelle Miljoona, Hanoi Rocks jne.), muusikko Ari Taskinen (Problems, Pelle Miljoona, kokeellisen musiikin uranuurtajia), tutkija Jesu Hämäläinen (tutkinut punkkia ja undergroundia) sekä toimittaja-muusikko Måsse Kullman (eri bändejä, lehtijuttuja ja kirjoja alalta). Paneelin vetäjänä toimii Dokumenttikillan puheenjohtaja Katariina Järvi.
Jouni Hiltunen: BAM (2007, 73 min)
Maanantaina 17.3. klo 18.30 Andorra (Eerikinkatu 11, Helsinki)
Alkukuvana näytetään Heikki Aholan Juna saapuu Vantaankosken asemalle (1991, kesto 3 min). Näytöksen jälkeisessä paneelissa keskustelevat tutkija Tero Mustonen Joensuun yliopistosta, tutkija Katri Pynnönen Ulkopoliittisesta instituutista, toimittaja ja dokumentaristi Reijo Nikkilä, dokumentaristi Anastasia Lapsui sekä Ilmari Susiluoto Aleksanteri Instituutista. Keskustelun vetää dokumenttiohjaaja-kuvaaja Leena Kilpeläinen.
Tämänkertainen Doggariklubi on osa Elokuvakontaktin Dokumenttikevät-tapahtumaa, joka käynnistyy lauantaina 15. maaliskuuta Helsingistä ja kiertää tänä keväänä ympäri Suomea eri paikkakunnilla. Lisätietoja ohjelmistosta Elokuvakontaktin sivuilta.
BAM (73 min) | 2007
ohjaus: Jouni Hiltunen
tuotanto: Kaarle Aho, Making Movies Oy
"Tämän BAM-ratatyömaan kautta me ratkaisemme taloudelliset ongelmamme. On nuorison aika lähteä valloittamaan Siperia ja sen rikkaudet”, julisti Leonid Brezhnev vuonna 1974. Neuvostoliitto onnistui vielä viimeisen kerran olemassa olonsa aikana houkuttelemaan idealistiset nuoret liikkeelle, rakentamaan tulevaisuutta joka tulisi löytymään Siperian taigalta. Päämääränä oli rakentaa 3500 kilometriä rautatietä, sekä toistasataa uutta asemaa ja asutuskeskusta. Työn tekisivät Komsomol-nuoret.
BAM on dokumenttielokuva nuorista idealisteista jotka jättivät turvallisen opiskelijaelämän ja lähtivät asuttamaan Siperiaa rakentamalla junanrataa. Se oli kommunismin viimeinen voimannäyttö muulle maailmalle, neuvostoliittolaisten viimeinen yhteinen unelma. Unelmaa pidettiin yllä propagandaelokuvan keinoin ja radan valmistumista juhlittiin useaan otteeseen siitäkin huolimatta, että työ ei sujunutkaan niin kuin oli suunniteltu.
Arto Halonen: Pyhän kirjan varjo (90 min.)
Maanantaina 3.3. klo 18.00 Kinopalatsi/sali 9, Helsinki
Vuoden ensimmäisellä Doggariklubilla Kinopalatsissa maanantaina 3.3. nähtiin Arto Halosen "Pyhän kirjan varjo". Elokuva oli saanut Suomen ensi-iltansa edellisenä perjantaina ja noussut viikon puheenaiheeksi, sillä Helsingin Sanomat oli kertonut kotoisen Nokiammekin tekevän kauppaa Turkmenistanin diktatuurin kanssa yhteisyrityksensä NokiaSiemensin kautta. Näytöksen jälkeen ohjaaja Arto Halonen, Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Kaius Niemi, Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson ja tuottaja Eeva Simola Finnwatchista keskustelivat Turkmenistanin tilanteesta ja muista elokuvan teemoista. Keskustelun vetäjänä toimi Dokumenttikillan puheenjohtaja Katariina Järvi.
Synopsis: "Miksi jotkut maailman merkittävimmät kansainväliset yritykset kääntävät absurdin turkmenistanilaisen propagandakirjan omalle kielelleen? Pyhän kirjan varjo paljastaa kansainvälisten yritysten moraalittomuuden niiden tehdessä yhteistyötä öljy- ja kaasurikkaan Turkmenistanin diktatuurin kanssa auttaen samalla kätkemään maan ihmisoikeus- ja sananvapausloukkauksia - Kaikki tämä yrityksen hyödyn ja ahneuden nimissä."
Elokuvan kotisivut: www.shadowoftheholybook.com
Aiheesta lisää:
- "Nokia käy kauppaa Turkmenistanin diktatuurihallinnon kanssa" (HS.fi, 26.2.2008)
- "Nokia kiistää poikkeavansa eettisistä ohjeistaan Turkmenistanissa" (HS.fi, 27.2.2008)
DOGGARIKLUBIT 2007
Vuoden ensimmäisellä Doggariklubillä 27.3. jo vakiintuneessa paikassa Kinopalatsissa katsottiin Ari Matikaisen tuore ohjaustyö Yhden tähden hotelli, joka on matka Agents-yhtyeen viimeisen solistin Jorma Kääriäisen elämään ja haaveisiin. Elokuvaesityksen jälkeen ohjaaja kertoi elokuvan tekemisen taustoista.
Seuraavalla klubilla 12.4. nähtiin Visa Koiso-Kanttilan elokuva Talvinen matka, joka on elokuva laulamisesta ja nuoresta miehestä, joka etsii itseään ja omaa ääntään. Ohjaaja oli elokuvaesityksen jälkeen paikalla keskustelemassa elokuvasta yleisön kanssa.
Doggariklubilla 28.8. nähtiin Taru Mäkelän dokumenttielokuva Saalis. Elokuva kertoo Mäkelän suvun porvarismaailmasta ja unelmien vaalimisesta. Saaliin kautta avautuu myös ainutlaatuinen näkökulma suomalaiseen elokuvateollisuutta ja -kulttuuria luoneeseen sukuun. Elokuvaesityksen jälkeen ohjaaja Mäkelä kertoi elokuvan tekemisen lähtökohdista ja sen käsittelemistä teemoista. 24.10. pidetyllä Doggariklubilla nähtiin Michael Mooren amerikkalaista terveydenhuoltoa käsittelevä dokumenttielokuva Sicko. Näytöksen jälkeen keskusteltiin sankoin joukoin terveydenhuoltoa koskevista eettisistä ja taloudellisista ongelmista. Keskustelua olivat alustamassa Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes, Kirkon diakoniatyön johtaja, tohtori Heikki Hiilamo sekä sairaalapastori ja Sairaalateologit ry:n puheenjohtaja Ulla Ullgren. Keskustelun aihepiiri ja ajoitus ei olisi voinut olla hedelmällisempi herättämään uusia ajatuksia terveydenhoitajien joukkoirtisanoutumisen uhatessa suomalaista terveydenhuoltoa.
DOGGARIKLUBIT 2006
Kevään 2006 doggariklubit muodostivat kolmen klubin sarjan, joissa käsiteltiin tuoreita dokumentteja alan ulkopuolisen humanistin alustuksen pohjalta.
Ensimmäisessä klubissa 2.3. kirjailija ja psykologi Esa Sariola käsitteli juuri elokuvateatteriensi-iltansa saanutta Arto Halosen elokuvaa Pavlovin koirat. Sariolan esittämän kliinisen psykologin viileän analyysin jälkeen keskustelu alustajan, yleisön ja ohjaajan välillä oli vilkas ja antoisa.
23.3. järjestetyllä klubilla teatteriohjaaja Kaisa Korhonen alusti otsikolla ”Porvariston hillitty charmi” juuri Tampereen elokuvajuhlilla palkitusta dokumenttielokuvasta Hetket jotka jäivät (ohj. Pia Andell, 50 min.) sekä mm. DocPoint -festivaalilla nähdystä elokuvasta Aikansa Lapsia (ohj. Kai Nordberg, 37 min.).
Kaisa Korhonen on tehnyt pitkän uran suomalaisen teatterin uudistajana. Hän aloitti uransa Ylioppilasteatterissa, jossa hänen johtajakaudellaan tehtiin legendaarinen Lapualaisooppera. Sittemmin hän on toiminut mm. KOM-teatterin johtajana ja Teatterikorkeakoulun professorina. Hän on saanut professorin arvonimen ja Pro Finlandia -mitalin. Tällä hetkellä hän toimii Teatteriohjaajien liiton puheenjohtajana.
Kevään kolmannella klubilla 20.4. keskusteltiin Jouko Aaltosen elokuvasta Kenen joukoissa seisot. 1970-luvun poliittisesta laululiikkeestä, vallankumouksesta ja nuoruudesta kertova musiikkidokumentti saapui nähtäväksi myös elokuvateattereihin 17.3. Kenen joukoissa seisot on kertomus 1970-luvun sukupolven taistelusta paremman maailman puolesta. Elokuva kertoo laulujen ja musiikin kautta vallankumouksesta, joka hävittiin. Laulu oli ase tässä taistelussa.
Elokuvan jälkeen keskustelun alustivat Anni ja Anssi Sinnemäki teemalla ”Kahden sukupolven näkymiä poliittiseen laululiikkeeseen”. Anssi Sinnemäki oli tärkeä 70-luvun vaikuttaja, runoilija ja sanoittaja. Hänen tyttärensä Anni Sinnemäki taas tuli tunnetuksi Ultra Bran sanoittajana 90-luvulla.
Kevään kunniaksi järjestettiin vielä ylimääräinen, neljäs doggariklubi, jonka tarkoituksen oli antaa eväitä ja ajateltavaa killan paperi-projektia ajatellen. Doggariklubissa tiistaina 16.5. keskusteltiin elokuvasta Kone 17. Kone 17 on kertomus Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta, väistämättömästä muutoksesta.
Kiitetty Kone 17 -elokuva valmistui usean ohjaajan ryhmätyönä. Elokuvan jälkeen päädramaturgi Heikki Ahola, leikkaaja Jukka Nykänen, yksi ohjaajista Eija Romppanen sekä Toinen Suomi -projektin vetäjä Timo Korhonen olivat pohjustamassa keskustelua elokuvan tekemisestä. Keskustelussa pohdittiin elokuvan poikkeuksellista toteuttamisen tapaa sekä peilattiin sitä vasta käynnistyneeseen paperi-projektiin.
Syksyn puolella päivänvalonsa näki yksi Doggariklubi 4.12.. "Epämiellyttävä totuus" -klubilla nähtiin pohjustukseksi Davis Guggenheimin samanniminen elokuva, joka kertoo ilmastonmuutoksesta Al Goren, Yhdysvaltain entisen presidenttiehdokkaan, sanoin. Epämiellyttävä totuus on samanaikaisesti kattava tietopaketti ja viihdyttävä luento ilmastonmuutoksen tämänhetkisestä tilanteesta. Siinä puhutaan ilmastopolitiikasta päivänpoliittisen asian sijaan moraalisena ongelmana, ja se saa katsojankin miettimään osaansa tämän muutoksen keskellä. Elokuvan jälkeen keskustelussa Kimmo Kohtamäen ja Pasi Toiviaisen johdolla pohdittiin elokuvan vaikutusmahdollisuuksia ja keskusteltiin ilmastonmuutoksesta myös hyvin konkreettisella tasolla. Toiviaisen (ohjaus) ja Kohtamäen (leikkaus) vuonna 2003 tekemä Venus-teoria -dokumenttielokuva käsittelee myös ilmastonmuutosta.
DOGGARIKLUBIT 2005
Doggariklubilla 1.12.2005 keskusteltiin Pitkin tietä pieni lapsi -dokumenttielokuvan ohjaajien Virpi Suutarin ja Susanna Helken kanssa mm. elokuvan tekoa värittäneistä kulttuurikysymyksistä. Kuinka etnisiä vähemmistöjä sopii kuvata eri maissa? Mitä suomalainen dokumenttiohjaaja oppi somaleista? Miten selittää ulkomaiselle rahoittajalle miksi elokuvassa ei puhuta huivista? Ohjaajat jakoivat kipeitä ja hauskoja kokemuksiaan uransa vaikeimman haasteen edessä. Dokumenttikilta ry ja Suomen elokuva- ja videotyöntekijöiden liitto SET ry järjestivät yhdessä "Elämää jälkeen koulun - Voiko dokumentteja tekemällä elää?" -seminaarin Kettupäivien yhteydessä perjantaina 11.11. Ravintola Dubrovnikissa. Seminaari tarjosi ensin työelämän perustiedot opiskelijoille: tietoa alan palkoista, sopimuksista, ylityökorvauksista, työttömyysturvasta, työharjoittelusta. Sen jälkeen faktaa värittivät kolme dokumentaristia, jotka kertoivat miten he ovat selvinneet alalla. Voiko dokumentteja tekemällä elää? Tarvitaanko toinen ammatti, apuraha tai työttömyyskorvaus? Keskustelijoina nähtiin mm. Pia Andell, Lasse Naukkarinen, Mia Halme ja Timo Korhonen.
Dokumenttikillan klubi-ilta aiheella ”Vieläkö suomalaisella elokuvalla on paikka maailmassa?” 11.10. veti ennätyksellisen yleisömäärän. Ravintola Bottan kabinetissa paikalla oli noin 60 kuulijaa keskustelemassa suomalaisen dokumenttielokuvan suunnasta ja rahoituksen tilanteesta. Keskustelun alustajina paikalla olivat Erkki Astala YLE Yhteistuotannoista, Iikka Vehkalahti YLE TV2:n Dokumenttiprojektista, Ulla Simonen AVEKista ja Raili Salmi Suomen elokuvasäätiöstä. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Dokumenttikillan puheenjohtaja Timo Korhonen.
Aloitteen tilaisuudelle oli antanut Yleisradion Erkki Astalan ja Iikka Vehkalahden yhteydenotto Kiltaan. Molemmat halusivat kuitenkin painottaa, että tilaisuuden tarkoituksena ei ole, että rahoittaja ilmoittaa millaisia elokuvahankkeita haluaa saada käsiteltäväkseen tai miten rahoitusta voi saada, vaan taustalla on aito halu keskustella dokumenttielokuvan tilanteesta tekijöiden kanssa. On tosiasia että suomalaisella dokumentilla on korkea maine myös ulkomailla, ja tästä voimme olla syystä ylpeitä. Rahoittajien mielestä olisi kuitenkin aika tarkastella tilannetta itsekriittisesti ja ottaa askel eteenpäin mm. kansainvälisen rahoituksen hyödyntämiseksi paremmin suomalaisen dokumenttielokuvan hyväksi. Rahoittajat totesivat valitettavan monien heille tarjottavien dokumenttielokuvahankkeiden olevan kovin samankaltaisia, esim. kolmea henkilöä tietyn ajan seuraavia seurantadokumentteja, vaikka dokumenttielokuvan genrekirjo voisi olla paljon laajempi. Suuremman muodon variaation lisäksi he toivoivat, että elokuvien aiheet olisivat pidemmälle hiottuja ennen kuin niiden kanssa lähestytään rahoittajia. Varsinkin jos halutaan saada elokuvalle kansainvälistä rahoitusta, on oltava tarkkaan kristallisoituneena se mistä elokuva kertoo, mikä on näkökulma ja miksi elokuva on tärkeä tehdä.
Vaikka kotimaiset dokumenttielokuvat menestyvät hyvin kansainvälisillä festivaaleilla, ne eivät pärjää lainkaan yhtä hyvin kansainvälisillä rahoitusfoorumeilla. Rahoittajat toivoisivat tekijöiden huomioivan nykyistä tarkemmin, millaiset aiheet ja näkökulmat avautuisivat myös ulkomaisille yleisöille ja herättäisivät kiinnostusta myös kansainvälisesti. Aiheen testaaminen ulkomaalaisilla olisi heistä suositeltavaa.
Toisaalta panelistit toivoivat, että tekijät pureutuisivat entistä innokkaammin myös suomalaiseen ympäröivään todellisuuteen. He toivoivat näkevänsä vähemmän itse itseään ruokkivassa media- ja dokumenttikuplassa syntyviä, ennakoitavia aiheita, ja enemmän elokuvahankkeita, jotka suuntaavat katseensa ulos maailmaan ja ihmisiin ja tarttuvat siihen mitä ympärillä tapahtuu. He totesivat, että tällä hetkellä olisi paljon tilausta korkealaatuiselle journalistisella otteella tehdylle dokumenttielokuvalle.
Rahoittajat näkevät että on elokuvia, joilla on kansainvälistä levityspotentiaalia, ja joille kannattaa hakea rahoitusta ulkomailta. Tällaiset elokuvat ovat yleensä melko raskaita, suuremman budjettiluokan tuotantoja. Toisaalta on tuotantoja, jotka voidaan toteuttaa kevyellä tuotantorakenteella, pienemmillä kustannuksilla ja kokonaan kotimaisella rahoituksella. Tällä hetkellä trendinä on kuitenkin tarjota rahoitettavaksi näiden kahden kokoluokan väliin jäävää, keskikoon dokumenttia.
Rahoittajat siis toivoivat etteivät tekijät tuudittautuisi nykyiseen tilanteeseen, vaan haastaisivat itseään skarppaamaan kotimaista dokumenttielokuvaa yhä korkeammalle, samalla huomioiden elokuvien muotojen, tekotapojen, pituuksien, tuotantorakenteiden ja kustannusluokkien monimuotoiset mahdollisuudet.
Keskustelussa todettiin, että suomalaisen dokumenttielokuvan erityisenä vahvuutena on ollut juuri eri tekijöiden erilaisuus, tekijälähtöisyys ja moniäänisyys. Se tulisi säilyttää ja sille tulisi antaa edelleen tilaa kasvaa. Se on edellytys dokumentin kehitykselle. Edelleen todettiin, että tekijyys on laajempi asia kuin minun henkilökohtainen tekijyyteni tai elämänhistoriani. Se on enemmän kuin se, että minun pitää juuri nyt päästä tekemään tämä juttu. Tekijyys on sitä, mitä kukaan ei voi minulta ottaa pois.
Ehkä käydyn keskustelun voisi tiivistää seuraavaan: kumpikaan, kansainvälinen tai kotimainen kilpailutilanne ei ole helpottumassa. Uusia tekijöitä tulee alalle yhä enemmän ja he haastavat vakiintuneet tekijät. Samalla yhä uudet muodot saavat tilaa, raja-aidat fiktioon ja animaatioon murtuvat ja dokumentin alue laajenee.
Siksi on ajateltava kirkkaammin. Se mitä kirkkaammin ajatteleminen on, jäi vielä abstraktiksi ja jatkopohdinnan varaan. Samoin kysymys siitä, mistä laatu lopulta syntyy. Näiden kysymysten käsittelyä Kilta voi omalta osaltaan jatkossa edistää.